Historia

100 vuotta puolustuskiinteistöjen rakentamista ja ylläpitoa

Keisarilliselta Venäjältä iso ja huonokuntoinen kiinteistökanta

Vuonna 1917 itsenäisen Suomen puolustusvoimat peri keisarilliselta Venäjältä varsin ison kiinteistökannan: majoituspaikkoja 60 000 miehelle ja talleja yli 7 000 hevoselle. Tilat olivat karuja ja yksinkertaisia ja niiden varustetaso oli vaatimaton. Varuskunnat sijaitsivat pääasiassa Etelä-Suomessa. Autonomisen Suomen sotaväen käyttöön oli lisäksi rakennettu 1800-luvun lopussa enimmäkseen puurakenteisia kasarmeja läänien pääkaupunkeihin. 

Itsenäisyyden alkuvuosina sotaministeriön majoitus- ja kasarmitoimisto jakoi sotilasrakennuksiin liittyvät tehtävät yleisten rakennusten ylihallituksen kanssa. Vuonna 1926 puolustuslaitoksen rakennusten suunnittelu ja ylläpito siirtyi kokonaisuudessaan puolustusministeriön insinööriosastolle. Syynä oli puolustuskiinteistöjen erityisluonne. Tuon ajan vaikutusvaltaisten arkkitehtien Armas Lindgrenin ja J.S. Sirenin johtama asiantuntijaelin antoi lausuntoja puolustuslaitoksen rakennussuunnitelmista.
Ensimmäiset puolustusministeriössä suunnitellut kasarmit jatkoivat entisiä perinteitä, mutta peseytymistiloja suurennettiin ja miehistötupia pienennettiin. 1920-luvulla kiinnitettiin erityistä huomiosta kasarmihygienian parantamiseen ja tuberkuloosin leviämisen estämiseen. Kasarmihoito-ohjesääntö julkaistiin vuonna 1926. Siinä annettiin ohjeita sisälämpötiloista, lämmityksestä ja tuuletuksesta sekä vaatteiden pesusta ja kuivatuksesta.

 

Vilkasta rakentamista funkishengessä

1920–1930 –luvuilla uusia kasarmeja ja varuskuntia suunniteltiin erityisesti Kaakkois-Suomeen ja Karjalan kannakselle. Niiden lisäksi rakennettiin voimakkaasti kehittyviä teknisiä aselajeja varten: ilmavoimia, auto- ja viestijoukkoja sekä erilaisia huoltolaitoksia kuten varikoita, tuotantolaitoksia ja sairaaloita. Puolustusministeriön suunnittelijat kehittyivät taitaviksi sotilasrakentamisen suunnittelijoiksi. Suunnittelussa seurattiin myös siviilimaailmassa liikkuneita virtauksia ja sovellettiin niitä puolustusvoimien tarpeisiin. 

1930-luvulla puurakenteisista kasarmeista siirryttiin kivirakentamiseen. Vaikuttavaksi tyylisuunnaksi nousi funktionalismi. Siinä tärkeää oli paitsi tilojen tehokkuus ja toimivuus myös niiden selkeys ja valoisuus ja muotojen yksinkertaisuus. Taloudellisuus ohjasi sotilasrakentamista ja mitoitusta ja rakennusosia standardoitiin. 

Puolustusministeriön rakennustoimisto oli Suomen suurimpia arkkitehtitoimistoja. Vuosien 1935-38 sen palveluksessa oli vuosittain 14 arkkitehtiä. Monet heistä tekivät rakennustoimistossa koko elämäntyönsä. Esimerkiksi Kalle Lehtovuori, Olavi Sortta, Elsi Borg ja Elis Hyvärinen tekivät puolustushallinnossa yli 20-vuotiset urat. Rakennustoimistossa työskenteli myös yhdeksän naisarkkitehtia vuosina 1926 – 1939. Monelle arkkitehtiopiskelijalle toimisto oli ensimmäinen työpaikka. 

Puolustusministeriön teknillisen osaston rakennustoimiston toiminta oli merkittävää sekä määrällisesti että arkkitehtonisesti. Ministeriö vastasi suunnittelun ja rakentamisen lisäksi myös kiinteistöjen ylläpidosta ja korjaamisesta. Suomi oli jaettu kasarminhoitopiireihin, jotka toimivat suoraan puolustusministeriön alaisuudessa. 

Merkittäviä rakennuskohteita:
Autojoukkojen kasarmi Helsingin Taivallahdessa
Niinisalon lamellikasarmi
Tilkan sotilassairaala Helsingissä
Sorvalin kasarmi Viipurissa
Kauhavan lentosotakoulu
Kadettikoulun alue Santahaminassa
 

Isoja korpivaruskuntia työllisyysvaroilla

1950-luvulta lähtien yksityiset arkkitehdit suunnittelivat varuskunnat rakennuksineen ja vastaavasti puolustusministeriön rakennusosaston oma suunnittelu väheni mutta valvonta lisääntyi. Sotien jälkeen 1950-60 –luvuilla rakennettiin isoja ns. korpivaruskuntia mm. Kajaanin Hoikankankaalle, Valkealan Vekaranjärvelle ja Säkylän Huovinrinteelle. 
Varuskuntarakentamisen lisäksi parannettiin kantahenkilökunnan asumista. Kasarmien lisäksi varuskunta-alueelle rakennettiin ruokala, sotilaskoti, kuntotalo ja elokuvateatteri sekä pienen välimatkan päähän asuntoalue. 
 
1960-luvulla puolustusministeriön rakennustoimisto oli vielä Suomen suurin rakennusliike, joka rakensi varuskunnat omana työnään. Työmailla oli töissä tuhansia miehiä ja naisia, ja työt tehtiin pääsääntöisesti työllisyysvaroilla hiljaisempaan talviaikaan, usein vaikeissakin olosuhteissa. 
1970- ja 1980 –luvuilla kokonaisten varuskuntien rakentaminen ei ollut enää tarpeellista ja toiminnan painopiste siirtyi ylläpidon kehittämiseen. 1970-luvun lopulla perustettiin Puolustusministeriön rakennustoimistot koordinoimaan kiinteistöjen ylläpitoa ja paikallista rakentamista. Rakennuttamistoiminta on 1970-luvun jälkeen ollut yksittäisiä uudisrakennushankkeita eri varuskuntiin ja kiinteistöjen perusparannuksia.
 
Merkittäviä rakennuskohteita:
Kajaanin Hoikankangas
Valkealan Vekaranjärvi
Säkylän Huovinrinne
Keuruun varuskunta
 

Tehokkuutta valtion kiinteistösektorille

1990-luvulla valtionhallinnossa yhtiöitettiin tai liikelaitostettiin kaikkiaan parikymmentä virastoa. Tehokkuutta ryhdyttiin hakemaan myös valtion kiinteistösektorille. Valtion rakennustoimintaa haluttiin nopeuttaa ja tehostaa. Toimitilojen käytön kustannukset haluttiin kohdistaa ns. aiheuttamisperiaatteen mukaisesti kokonaisuudessaan tilojen käyttäjän maksettavaksi. Alettiin puhua vuokrajärjestelmän käyttöönotosta myös valtionhallinnossa.

Vuonna 1992 tehtiin selvitys valtion rakennustoiminnan tehokkuuden parantamiseksi. Selvityksen perusteella rakennushallitus lakkautettiin ja valtion kiinteistöomaisuus hajautettiin 15 kiinteistöyksikölle. Näistä suurin oli Valtion kiinteistölaitos (vuonna 1999 virastomuotoisesta Valtion kiinteistölaitoksesta tuli liikelaitos ja vuonna 2001 sen nimi muuttui Senaatti-kiinteistöiksi). Puolustushallinnon kiinteistöt jäivät vielä tuolloin puolustusministeriön hallintaan. Puolustusvoimat käytti kiinteistöjä ja puolustusministeriön kaksi erillistä osastoa, kiinteistöosasto ja rakennusosasto vastasivat kiinteistöjen omistamisesta, ylläpidosta ja rakentamisesta.

Vuonna 1994 puolustusministeriön rakennusosastosta ja puolustusvoimien alueellisesta kiinteistöorganisaatiosta muodostettiin puolustusministeriön alainen nettobudjetoitu virasto, Puolustushallinnon rakennuslaitos. Sen tehtäväksi määriteltiin tuottaa tai hankkia puolustusvoimien rauhanajan ja poikkeusolojen tehtävien vaatimat rakennuttamis- ja kiinteistöjen ylläpitopalvelut.

Laitoksen toimintaa lähdettiin kehittämään ja rationalisoimaan: oman palvelutuotannon toimintamalleja kehitettiin voimakkaasti ja samalla alettiin lisätä markkinoilta hankittavia palveluja kilpailuttamismenettelyllä. Keskeisin muutos tapahtui rakennuttamisen toimialalla, jossa omasta rakentamisesta luovuttiin kokonaisuudessaan vuonna 1998. 

 

Rakentajasta rakennuttajaksi ja palvelujen tuottajaksi

Rakennuslaitoksen henkilöstö on vähentynyt alkuvuosien 2 500 työntekijästä noin 700:aan. Henkilöstövähennykset ovat johtuneet strategian mukaisesta palvelujen ulkoistamisesta, toimintojen rationalisoinnista sekä varuskuntien lakkauttamisista. Vähentyminen on tapahtunut pääosin ns. luonnollisen poistuman kautta, ja irtisanotuille on järjestetty muutosvalmennusta ja tarjottu taloudellista tukea uuden ammatin opiskeluun. 
Vuoden 2002 lopussa vahvistettiin eduskunnan budjettikäsittelyn yhteydessä puolustushallinnon kiinteistöratkaisu, jossa puolustusministeriön hallinnassa ollut kiinteistövarallisuus siirrettiin varallisuuden luonteesta riippuen Senaatti-kiinteistöille, Kapiteeli Oy:lle, Kruunuasunnot Oy:lle, Metsähallitukselle, Ilmailulaitokselle sekä Tiehallinnolle. Uudet hallintajärjestelyt saatettiin voimaan vuoden 2003 alusta lukien. Kiinteistöratkaisun yhteydessä sovittiin, että Puolustushallinnon rakennuslaitosta kehitetään puolustusvoimien tarpeita vastaavaksi asiantuntija- ja palvelujen hankintaorganisaatioksi. Rakennuslaitoksella on omaa palvelutuotantoa kriisiajan puolustuskiinteistöissä sekä niissä tapauksissa, jolloin ko. palveluja ei sijaintipaikkakunnalla voida järjestää vapaan kilpailun perusteella. 

Rakennuslaitoksen roolia ja tehtäviä on tarkennettu puolustusvoimien kanssa tehdyssä puitesopimuksessa ja eri osapuolten välisissä kumppanuussopimuksissa. Senaatti-kiinteistöjen kanssa tehdyn sopimuksen mukaan Senaatti-kiinteistöt vastaa puolustuskiinteistöjen investointi- ja omistajatehtävistä ja Puolustushallinnon rakennuslaitos vastaa puolustushallinnon kiinteistötoimen asiantuntija- ja hankintatehtävistä sekä palvelutuotannon järjestämisestä. 

Vuonna 2008 puolustusministeri Jyri Häkämies teki päätöksen Rakennuslaitoksen keskusyksikön alueellistamisesta Helsingistä Haminaan. Alueellistaminen koski noin 50 henkilöä, joiden työpaikka muuttui. Keskusyksikkö aloitti toiminnan Haminassa peruskorjatussa entisessä kasarmirakennuksessa 1.4.2011.

Puolustusvoimauudistus muutti myös Puolustushallinnon rakennuslaitoksen organisaatiota ja painopisteitä. Puolustusvoima toteutti vuosina 2012-2015 uudistuksen, jossa muun muassa keskitettiin puolustusvoimien tilahallintaa joukko-osastoilta Logistiikkalaitokselle ja sen alaisille logistiikkarykmenteille. Varuskuntien lakkauttaminen vaikutti myös Rakennuslaitoksen organisaatioon, kun Hennalan, Kauhavan, Kontiorannan ja Hallin varuskunnat lakkautettiin. 

Puolustusministeriö nimitti 2012 työryhmän pohtimaan puolustushallinnon tilahallinnan kokonaisuutta ja Rakennuslaitoksen asemaa. Työryhmä luovutti raporttinsa ministerille tammikuussa 2014. Raportissa esitettiin tilahallinnan kehittämiseksi kahta vaihtoehtoa: Rakennuslaitoksen yhdistämisen Senaatti-kiinteistöihin ja siirtymisen jaettuun kokonaisvuokramalliin tai Rakennuslaitoksen organisaatio- ja johtamismallin kehittämisen ja kustannustehokkuus ja säästötavoitteiden asettamisen nykyiselle toimintamallille.

Puolustusministeri päätti toukokuussa 2014, että tilahallintaa kehitetään jälkimmäisen vaihtoehdon mukaisesti. Rakennuslaitoksessa toteutettiin päätöksen mukaisesti organisaatiouudistus, jossa kolmiportaisesta alue- ja paikallistoimistomallista siirryttiin yhdeksään palveluyksikköön, joiden toimistot sijaitsevat Helsingissä, Turussa, Kouvolassa, Hämeenlinnassa, Tampereella, Säkylässä, Jyväskylässä, Kajaanissa ja Sodankylässä. Rakennuslaitos toteutti myös päätöksen mukaiset 7 miljoonan euron säästötavoitteet vuosina 2015-2019 toimintaa tehostamalla.

 

Turvallisuusosaaminen ja valmius strategisena päämääränä

Puolustushallinnon rakennuslaitoksen 20-vuotisjuhlia vietettiin huhtikuussa 2014 Haminassa RUK:n maneesissa. Juhlapuheissakin todettiin, että puolustushallinnon rakennuslaitoksen muutos maan suurimmasta arkkitehtitoimistosta ja rakennusliikkeestä puolustusvoimien rakennustyön ostajaksi, kiinteistönhoitajaksi ja asiakaspalvelijaksi on ollut mittava. 2010-luvun lopulla kiristynyt maailmanpoliittinen tilanne on nostanut tilahallinnassakin valmiuden ja turvallisuuden keskeisiksi tekijöiksi. Rakennuslaitoksen vuoteen 2025 tähtäävä strategiatyö korostaa laitoksen asemaa valmiusorganisaationa, jota vahvistaa Rakennuslaitoksen liittyminen turvallisuusviranomaisten TUVE-verkkoon vuoteen 2020 mennessä. 

Rakennuslaitoksen henkilöstön työtyytyväisyyttä samoin kuin asiakastyytyväisyyttä on seurattu järjestelmällisesti vuodesta 1995 alkaen. Henkilöstövähennyksistä huolimatta henkilöstön työtyytyväisyys, työhön sitoutuneisuus ja motivoituneisuus ovat pysyneet hyvinä. Asiakkaiden tyytyväisyys rakennuslaitoksen toimintaa kohtaan on kasvanut kaikilla toimialueilla. Vuosittain tehtävän asiakastyytyväisyystutkimuksen tulokset ovat yleisillä markkinoilla vallitsevaa keskitasoa paremmat, kun vertailukohtana oli samanaikaisesti toteutettu yleinen kiinteistöalan tutkimus. 

 

Lähteet:
Mäkinen Anne; Suomen valkoinen sotilasarkkitehtuuri 1926-1939. Vammala.
Rakennushallitus; Suomen rakennushallinto 1811-1961. Valtion painatuskeskus.
Terä Martti V. , Tervasmäki Vilho; Puolustushallinnon perustamis- ja rakentamisvuodet 1918-1939. Kustannusosakeyhtiö Tammi.
Muuriankkuri-lehdet
Puolustushallinnon tilahallinnan kokonaistarkastelu (TILKO-hanke), PLM 2014.